Perintö – tabu vai mahdollisuus?

Perintö saadaan useimmiten lakimääräisesti perittynä tai testamentilla. Lakimääräiset rintaperilliset eli vainajan jälkeläiset alenevassa polvessa, kuten lapset ja lapsenlapset, ovat ensisijaisesti perillisiä.

Perintöön ja perinnönjakoon liittyy käytännön asioita, jotka lankeavat perillisten hoidettaviksi. Näitä ovat perunkirjoitus, perintövero ja sen maksaminen sekä esimerkiksi irtaimiston myynti. Kaikki nämä ovat asioita, joita perillisten tulee käsitellä hyvinkin pian läheisen poismenon jälkeen.

Perinnöstä pitäisi pystyä puhumaan avoimemmin

Perintöön liittyvistä asioista puhuminen ei ole meille kovin luontaista. Aihe koetaan vaikeana, jopa pelottavana. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna perintöasioista puhuminen ja ennakkosuunnittelu on kuitenkin järkevää.

Perintö on varallisuuden siirtämistä eteenpäin. Siksi sitä tulisikin käsitellä yhtenä osana oman varallisuuden hoitoa. Mitä aikaisemmin ja avoimemmin asiasta voidaan puhua, sitä suunnitelmallisemmin perintöjärjestelyt voidaan toteuttaa.

Perintövero tuottaa ylimääräistä huolta

Suomessa perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta suoritetaan vero. Perintövero määräytyy omaisuuden arvon ja sukulaisuussuhteen mukaan.

Perintövero aiheuttaa monesti ylimääräistä huolta ja murhetta. Miksi?

Perintöveron suuruus: Perillisten maksettavaksi lankeava perintövero voi olla hyvinkin suuri. Esimerkiksi vanhemmilta tai isovanhemmilta peritystä 200 000 euron arvoisesta perinnöstä pitää maksaa perintöveroa 21 700 euroa. Jos samansuuruisen perinnön saa vaikka omalta tädiltään tai sedältään, pitää perinnöstä maksaa perintöveroa jopa 49 500 euroa.

Perityn omaisuuden likviditeetti: Suomalaisten varallisuudesta suuri osa on sidottu asunto-omaisuuteen. Tämä luo omat haasteensa perimistilanteissa. Perintövero lankeaa usein maksettavaksi viimeistään vuoden sisällä perunkirjoituksen toimittamisesta. Etenkin tilanteessa, jossa perittävä omaisuus on esimerkiksi asunto tai kiinteistö, tulee perintöverojen maksamisesta oikeasti taakka perinnön saajalle.

Perintösuunnittelu on järkevää varautumista tulevaan

Perintöasioiden suunnittelu ja niistä keskusteleminen on järkevää varallisuuden hoitoa. Vaikka kyseessä ei ehkä ole leppoisan kahvipöytäkeskustelun aihe, perintöasioista puhumista ei kannata myöskään nähdä liian hankalana asiana. Se on järkevää varautumista tulevaan.

Muun muassa lahjoitukset ja ennakkoperintö ovat konkreettisia välineitä perintösuunnitteluun.

Lahjoitukset

Henkilö voi antaa toiselle alle 5000 euron lahjoituksen joka kolmas vuosi ilman lahjaveroa.

Käytännössä esimerkiksi aviopuolisot voivat molemmat siirtää jokaiselle lapselleen ja heidän lapsenlapsilleen 4 999 euroa kolmen vuoden välein.

Esimerkki: Vanhemmat lahjoittavat kahdelle lapselleen 138,80 euroa joka kuukausi (4 999 euroa jaettuna tasaisesti kolmelle vuodelle). Molemmille lapsille on kertynyt varoja 12 vuoden kuluessa lähes 20 000 euroa (19 996 euroa). Jos sama lahjoitus tehdään myös neljälle lapsenlapselle 12 vuoden ajan, on lapsille ja lapsenlapsille tehty lahjoitus lähes 80 000 euroa (79 984 euroa).

Ennakkoperintö vai lahja?

Perinnönjättäjän on mahdollista antaa lahjoja perillisilleen. Lahjan arvo ja se, miten perinnönjättäjä haluaa antamansa lahjan otettavan huomioon perinnönjaossa, vaikuttavat siihen käsitelläänkö lahjaa ennakkoperintönä vai lahjana.

Lahja =

• Alle 5000 euron arvoinen lahja tai lahjanluonteinen etuus → Ei lahjaveroa.

• Yli 5000 euron arvoinen lahja tai lahjanluonteinen etuus → Maksettava lahjaveroa.

Ennakkoperintö = Lahja tai lahjanluonteinen etuus, joka otetaan huomioon lopullisessa perinnönjaossa ja perintöverotuksessa. Ennakkoperinnöstä maksetaan lahjaveroa, kun ennakkoperintö saadaan. Rintaperillisille (kuten lapset ja lapsenlapset) annettuja lahjoja pidetään pääsääntöisesti ennakkoperintönä. Lahjanantaja voi kuitenkin määritellä, onko kyseessä ennakkoperintö vai lahja.

Perintösuunnittelussa on siis huomioitava se, että ennakkoperintö otetaan huomioon myös lopullisessa perinnönjaossa, kun taas lahja on etuus, joka ei vaikuta lopulliseen perinnönjakoon.

Perintö ja sijoittaminen

Suomessa valtio kantaa vuosittain noin 700 miljoonaa euroa perintö- ja lahjaveroja.

Usein saamme perinnön elämäntilanteessa, jossa oma taloutemme on jo vakaalla pohjalla. Asuntolaina on ehkä jo maksettu ja lapsetkin muuttaneet pois kotoa. Olisiko tälle varttuneemmalla iällä perimällemme rahalle ollut käyttöä aiemmin, esimerkiksi oman ensiasunnon hankinnan tai lapsen syntymän yhteydessä?

Katsottaessa tulevaisuuteen voi perinnön siirto sukupolven yli olla järkevä ratkaisu. Tällöin perinnönjättäjä siirtää eläessään omaisuutta lapsenlapsilleen esimerkiksi ennakkoperintönä tai lahjana. Tämä on myös verotuksen kannalta järkevää, koska tällä tavoin vältetään yhden sukupolven verotus.

Kuten sijoittamisessa yleisesti, myös perinnön sijoittamisen osalta on tärkeää pohtia sijoitusaikaa. Jos tarkoituksena on sijoittaa perintönä saadut varat muutamaksi vuodeksi kasvamaan korkoa esimerkiksi mahdollista asunnonvaihtoa tai muuta isompaa hankintaa ajatellen, kannattaa suosia hajautettuja sijoitusratkaisuja, joissa on maltillinen riski. Tällaisia ovat esimerkiksi sijoitusrahastot. Jos taas tarkoituksena on kartuttaa varoja pitkäjänteisesti, kannattaa yhdessä sijoitusneuvojan kanssa räätälöidä juuri itselle sopiva sijoittamisen kokonaisratkaisu.

Perintö on luonnollinen osa elämää. Siksi siitä pitäisi pystyä keskustelemaan avoimesti ja suunnittelemaan perintöasioita jo etukäteen. Haluatko keskustella aiheesta asiantuntijan kanssa?

Varaa aika tapaamiseen

Tässä artikkelissa olevissa laskelmissa ei ole otettu huomioon inflaation vaikutusta, verotusta eikä mahdollisia kuluja, kuten merkintä-/lunastus-, kaupankäynti- ja hallinnointipalkkioita. Laskelmat antavat vain teoreettisen tuoton, sillä sijoitusaikana sijoitusten arvo ja sijoituksista saatava tuotto saattavat yhtä hyvin laskea tai nousta. Laskelmat eivät muodosta sijoitussuositusta tai -neuvoa.

Lähteet:
Alexandria Pankkiiriliike / IRO Research Oy maaliskuu 2016
Verohallinto 2017
Valtiontalousarvioesitys 2016